Mitä Raamattu opettaa armokuolemasta?

Eutanasia eli armokuolema on vaikea aihe. Tässä asiassa on vaikea sopeuttaa kahta eri näkökantaa. Toisaalta emme halua osallistua kenenkään tappamiseen ja päättää hänen elämäänsä ennenaikaisesti. Toisaalta milloin olemme valmiit antamaan henkilön kuolla yrittämättä enää pitää häntä hengissä?

Ensiarvoinen periaate on, että Jumala vastustaa armokuolemaa. Tiedämme kuoleman olevan väistämätöntä (Ps. 89:48; Hepr. 9:27). Jumala on kuitenkin kaikkivaltias sen suhteen, milloin ja kuinka me kuolemme. Job sanoo tästä Job 30:23, “Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin, paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.” Saarnaajan kirjassa 8:8 kuvaillaan kuolemaa, “Ihminen ei ole tuulen valtias, ei hän pysty sitä pidättämään, eikä kukaan hallitse kuolemansa hetkeä. Sodasta ei ole pääsyä, eikä synti päästä tekijäänsä vapaaksi.” Jumala päättää kuolemasta (lue myös 1. Kor. 15:26, 54-56; Hep. 2:9, 14-15; Ilm. 21:4). Armokuolemassa ihminen käyttää Jumalalle kuuluvaa päätöksentekoa.

Kuolema on luonnollinen tapahtuma. Toisinaan Jumala antaa henkilön kärsiä pitkään ennen kuolemaa; toisinaan kärsimysaika on lyhyt. Kukaan ei nauti kärsimyksistä, mutta se ei anna meille oikeutta päättää milloin henkilön on kuoltava. Joskus Jumalan tarkoitusperät tapahtuvat kärsimysten kautta. “Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa” (Saarn. 7:14). Room. 5:3 mukaan kärsimykset lisäävät kestävyyttä. Jumala välittää heistäkin, jotka toivovat kuoleman päättävän heidän kärsimyksensä. Jumala antaa elämälle tarkoituksen aina sen loppuun saakka. Ainoastaan Jumala tietää, mikä on meille parasta ja hänen aikataulunsa aina kuolemaan saakka on täydellinen.

Raamattu ei kuitenkaan käske meitä tekemään kaikkea mahdollista pitääksemme henkilön hengissä. Jos henkilön elossa pysyminen on koneiden varassa, ei ole epäeettistä pysäyttää koneita ja sallia hänen kuolevan. Jos henkilö on ollut pitkään pysyvässä koomassa, Jumala ei vastusta letkujen ja koneiden poistamista henkilön hengissä pitämiseksi. Jos Jumala haluaisi henkilön elävän, hän pystyy sen tekemään ilman letkujen ja koneiden apua.

Tällaisen päätöksen tekeminen on vaikeaa ja tuskallista. Koskaan ei ole helppoa sanoa lääkärille, että rakkaan henkilön elämän ylläpitäminen keinotekoisesti on päätettävä. Meidän ei koskaan pitäisi edes harkita kenenkään elämän päättämistä, mutta samanaikaisesti meidän on kuitenkin tunnistettava , että on olemassa raja, kuinka pitkälle olemme valmiit menemään sen ylläpitämiseksi. Paras neuvo tämän päätöksen eteen joutuville on rukoilla Jumalalta viisautta (Jaak. 1:5).

[English]

---

[Paluu suomenkieliselle etusivulle]

Mitä Raamattu opettaa armokuolemasta?