Onko cessationismi raamatullista?

Kysymys Onko cessationismi raamatullista? Vastaus Cessationismi on näkökanta, jonka mukaan “ihmelahjat”, kuten kielilläpuhuminen ja ihmeparannukset, ovat päättyneet. Sen mukaan nämä ihmeet päättyivät apostolien aikakauden jälkeen. Useimpien cessationistien mukaan, vaikka Jumala voi ja suorittaa ihmeitä nykyisinkin, Pyhä Henki ei enää käytä yksittäisiä henkilöitä ihmeiden tekemiseen. Raamatun mukaan ihmeitä tapahtui tiettyinä historiallisina aikakausina Jumalan viestin todentamiseksi. Mooses…

Kysymys

Onko cessationismi raamatullista?

Vastaus

Cessationismi on näkökanta, jonka mukaan “ihmelahjat”, kuten kielilläpuhuminen ja ihmeparannukset, ovat päättyneet. Sen mukaan nämä ihmeet päättyivät apostolien aikakauden jälkeen. Useimpien cessationistien mukaan, vaikka Jumala voi ja suorittaa ihmeitä nykyisinkin, Pyhä Henki ei enää käytä yksittäisiä henkilöitä ihmeiden tekemiseen.

Raamatun mukaan ihmeitä tapahtui tiettyinä historiallisina aikakausina Jumalan viestin todentamiseksi. Mooses kykeni tekemään ihmeitä ja hän käytti niitä faaraon edessä osoittamaan olevansa Jumalan lähettiläs (2. Moos. 4:1-8). Eliaalle annettiin kyky ihmeiden tekemiseen, kun hän toimi Ahabin hallituskauden aikana (1. Kun. 17:1; 18:24). Apostolit tekivät ihmeitä todentaakseen auktoriteettinsa Israelin edessä (Ap. t. 4:10, 16).

Ihmeet olivat tyypillisiä Jeesuksen opetustoiminnalle. Apostoli Johannes nimitti niitä “tunnusteoiksi” (Joh. 2:11). Johannes halusi täten ilmaista, että ihmeet todistivat Jeesuksen sanoman aitoudesta.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, kun seurakunta-aika oli alkuvaiheissaan ja Uutta testamenttia kirjoitettiin, apostolit tekivät “tunnustekoja”, kuten puhuivat kielillä ja paransivat. “Outoja kieliä ei siis ole tarkoitettu merkiksi uskoville vaan niille, jotka eivät usko” (1. Kor. 14:22 on jae, joka selvästi kertoo, kuinka kielilläpuhumista ei koskaan ollut tarkoitettu seurakunnan opettamiseen).

Apostoli Paavali opetti kielilläpuhumisen lahjan loppuvan (1. Kor. 13:8). Seuraavassa on kuusi todistetta niiden päättymiselle:

1) Kielilläpuhuminen tapahtui ensi kerran apostolien toimesta ja he olivat ainutlaatuisia henkilöitä seurakunnan historiassa. Kun heidän lähetystyönsä oli saatettu loppuun, tunnustekojen tarve päättyi.

2) Ihmelahjat on mainittu ainoastaan varhaisimmissa epistoloissa, kuten 1. Korinttolaiskirjeessä. Myöhäisemmissä kirjeissä, kuten Efesolaiskirjeessä ja Roomalaiskirjeessä, on yksityiskohtaisia kuvauksia Hengen lahjoista, mutta ihmelahjoja ei niissä ole mainittu. Tosin Roomalaiskirje mainitsee profetoimisen lahjan. Kyseinen kreikankielinen sana merkitsee “julistamista”, eikä näin ollen välttämättä merkitse tulevien tapahtumien ennustamista.

3) Kielilläpuhumisen lahja oli merkki epäuskoiselle Israelille siitä, että Jumalan pelastus oli nyt tarjolla kaikille kansoille. Lue 1. Kor. 14:21-22 ja Jesaja 28:11-12.

4) Kielilläpuhuminen oli vähempiarvoinen lahja kuin profetoiminen eli saarnaaminen. Jumalan Sanan saarnaaminen kasvattaa uskovia, mutta kielilläpuhuminen ei sitä tee. Uskovia kehotetaan etsimään profetoimisen lahjaa paremminkin kuin kielilläpuhumisen lahjaa (1. Kor. 14;1-3).

5) Historia osoittaa kielilläpuhumisen päättyneen. Ketkään apostolien jälkeiset kirkkoisät eivät maininneet kielilläpuhumista kirjoituksissaan. Muut kirjoittajat, kuten Justinus Marttyyri, Origenes, Krysostomos ja Augustinus pitivät kielilläpuhumista ainoastaan kaikkein varhaisimman seurakunta-ajan aikaisena ilmiönä.

6) Nykyajan ilmiöiden tarkastelu todistaa kielilläpuhumisen ihmeen lakanneen. Jos kielilläpuhuminen olisi mahdollista, lähetyssaarnaajien ei tarvitsisi opetella vieraita kieliä. He voisivat matkustaa mihin tahansa maahan ja puhua paikallista kieltä sujuvasti, aivan kuten apostolit puhuivat Apostolien tekojen luvussa 2. Parantamisen lahjaa tarkastellessa luemme Raamatusta, kuinka se oli tyypillistä Jeesuksen ja apostolien lähetystoiminnalle (Luuk. 9:1-2). Kun apostolien aikakausi hiipui, parantaminen kielilläpuhumisen tavoin väheni vähenemistään. Apostoli Paavali herätti Eutykoksen kuolleista (Ap. t. 20:9-12), mutta ei parantanut Epafroditusta (Fil. 2:25-27), Trofimosta (2. Tim. 4:20), Timoteusta (1. Tim. 5:23), tai edes itseään (2. Kor. 12:7-9). Syyt Paavalin “kyvyttömyyteen parantaa” olivat, 1) tätä lahjaa ei koskaan ollut tarkoitettu parantamaan jokaista kristittyä, vaan todentaa apostolin auktoriteetti; ja 2) kun apostolien auktoriteetti oli riittävässä määrin todennettu, ihmeiden jatkumiselle ei ollut tarvetta.

Edellä mainitut syyt selittävät ihmeiden päättymisen eli cessationismin. 1. Kor. 13:13-14:1 mukaan meidän on etsittävä rakkautta, joka on kaikkein suurin lahja. Jos me haluamme lahjoja, tämän halun tulisi keskittyä Jumalan Sanan julistamiseen, jotta kaikki kasvaisivat Jumalan tuntemuksessa.